Kuvaus opettajista ja palautetta asiakkailta :)

Kimmo

Ajoälyn yks karvanaamoista. ”vaikka miehet on rumia, niin ei ne oo pahoja”: joku joskus heittänyt tämmösen jutun!... ;-)

"Liikenneopettajana vuodesta 2006. Olen luonteeltani enemmän kuin rauhallinen (ohjaavan opettajan sanoin: sinulla on Kimmo lehmän hermot), vahvuuksiin kuuluu hyvä tilannetaju sopivalla huumorilla höystettynä.saa tulla vetämään hihassa ja kysymään mitä vaan tyhmiä kysymyksiä ei ole!"

Toimin henkilöauto, mopo ja moottoripyörä opettajana!

Kimmo Kaltiala

Jussi

Toinen karvanaama...=)

"Liikenneopettajana jo viime vuosituhannen puolelta =) Silti riittää virtaa kehittää opetusta ja jaksaa olla rauhallinen. Kokemusta opettamisesta ja jatkokoulutuksista Helsingistä, Kuopiosta ja Kuhmosta. Paljon oppilaita ja vielä kukaan ei ole onnistunut minua hermostuttamaan "pinnatakuu" =) "

Henkilöauton ajamisen opettaminen on lähellä sydäntä ;) Ällyy ajjoon

Jussi Kuokkanen


Sanna

Pitkätukka vua ei oo partaa...=)

Liikenneopettajana mopo ja henkilöauto puolella ja kovasti moottoripyörätkin kiinnostaa....;)

Sanna Niiranen



Muutamia asiakaspalautteita:

Autokoulu Ajoälyn henkilökuntaa on asiakaspalautteissa kiitelty vankasta ammattitaidosta ja sosiaalisen median käytöstä.

Ajo-opetusta vankalla ammattitaidolla ja huumorilla höystettynä. Asiakaspalvelua parhaimmillaan.

Lupsakkaa ja rentoa meininkiä. Autokoulu joka välittää oikeasti asiakkaistaan.

En tiennyt että autokoulua voi käydä noinkin persoonallisella ja mahtavan hauskalla meiningillä.


Syventävän vaiheen palautetta:

Asiakaspalvelu:

Todella hyvää asiakaspalvelua, heti tuli tervetullut olo kun astu ovesta sisään

Teoriatunnit:

Asiat käytiin hyvin, eikä ollut turhia

Ajotunnit:

Todella hyviä ohjeita sain omaan ajamiseen

Rataosio:

Oli hauskaa ja oppi siinä samalla myös todella kivasti

Tarjoilu, kahvit, tee yms:

Piparit oli hyviä :)

Vaikuttiko teoriakoulutus tietoisuuteesi liikkumisen vaikutuksista yhteiskunnallisesti:

Vaikutti

Vaikuttiko teoriakoulutus tietoisuuteesi liikkumisen kuluista pitkällä aikajänteellä:

Vaikutti ja samalla järkytti miten kallista se on

Koulutuksen hyödyt tulevaisuudessa:

Tulee varmasti oppi hyödyksi tulevaisuudessa

Mä ajan ihan ite


Etkö sä vaan vois opettaa? Ajatus autokouluun menemisestä tuntui tuskalliselta. Kävin koulua kesällä jo ihan lukionkin
puolesta, en kaivannut enää yhden yhtä oppituntia. Halusin äitini opettavan minua, niin ei tarvitsisi raahautua yhtään mihinkään. Se on halvempaakin. Jännitin ajamista todella paljon, eikä ajatus tuntemattomasta ja tuomitsevasta ihmisestä ainakaan hidastanut sykettäni. Halusin hypätä tämän koko opettelujakson yli ja olla joku, joka jo ajaa 60 000 kilometriä vuodessa ilman kolareita. Onko mun ihan pakko mennä?

Jäätelöä. Enpä olisi uskonut, mutta minulle tarjottiin jäätelöä ennen kuin ehdin sanoa
käsipäivää. Päärynänmakuinen Ville Vallaton –puikko kädessäni minä täyttelin ensimmäisiä
lomakkeita. Millainen olen, mitä haluan tehdä isona, mitä odotan autokoululta. Korttia, sitä
minä odotan. Siksi minä täällä olen. Ajokortti on nykyisin lähes välttämätön, joskus jopa
vaadittu, vaikka julkinen liikenne toki toimii varsin hyvin. Autolla saa mennä ja tulla vapaasti,
joskus kaupungin halki pääsee vähän reippaammin ja aina saa istumapaikan. 18-vuotiaalle
ajokortti tarkoittaa vapautta ja itsenäistymistä, koin suuresti kaipaavani näitä molempia. --En ikinä ymmärtänyt vaihteita. Mistä sen tietää, milloin niitä vaihdetaan? Tarvitsisin kolmannen käden jos haluaisin pitää auton ojien välissä ja vaihtaa vaihteita. Kukaan ei osannut antaa vastausta. Sen nyt vaan tietää. No kato nyt neloselle.

Liikutin autoa ensimmäistä kertaa Kuopion jalkapallostadionin parkkipaikalla.
Yllätyin, kuinka nopeasti opin tekemään kahdeksikon. Nyt nämä kaikki tuntuvat toki todella
pieniltä asioilta, mutta silloin olin aidosti helpottunut siitä, etten ehkä ollutkaan ihan
täystunari. En kuitenkaan halunnut vielä liikenteen sekaan. En olisi päästänyt itse itseäni
liikenteeseen vielä toisellakaan ajotunnilla. -- Huomasin äkkiä olevani todella arka kuski. Minun teki mieli huitoa muille
autoilijoille, että joo joo, menkää te vaan, ei mulla kiire. Pelkäsin tekeväni jotain väärin,
pelkäsin suututtavani Volvon ja pilaavani Audin päivän. Kun autoni sammui liikennevaloihin,
olin valmis työntämään sen pois muiden tieltä, sillä se kävisi minulta nopeammin kuin
käynnistäminen uudelleen. Kun muut ohittivat minut, en edes vilkaissut sivulle, sillä en
halunnut nähdä kaikkia niitä keskisormia jotka siellä vääjäämättä tervehtivät. Toivoin olevani
näkymätön. Edelleenkin välttelen parkkeeraamista kadunreunaan, sillä en halua että joku
onneton joutuu odottamaan kun käännän ja väännän autoa paikalleen. Sisäinen monologini
on toistuva mä tiedän, mä tiedän, sorisorisori. En kuitenkaan itse ajattele mitään pahaa, vaikka
joutuisinkin odottamaan hetken. En tiedä miksi kuvittelen kaikkien ajatukset niin
negatiivisiksi.


Autokoulun myötä olen alkanut kiinnittämään huomiota liikenteeseen eri tavalla. Enemmän ja
paremmin. Kun kävelen Kuopion keskustan halki, näen valehtelematta kahden kolmesta
kuskista puhuvan puhelimeen. Huomaan sanomalehdistä jokaisen
liikenneonnettomuusuutisen. Kun katson pensasta näen hirven.
Olen täysi-ikäinen, täysi-ikäiset käyttävät alkoholia. Vajaa vuosi kortillisena ja
olen jo toiminut taksina ja palauttanut ihmisiä koteihinsa. Paljon kuulee, että älä ny, kyllä mä
ajan ihan ite. Etenkin kolarit joissa on kuolonuhreja ja syypäänä on rattijuoppo, tuntuvat
nykyisin paljon henkilökohtaisemmilta. Ensinnäkin tiedostan sen vaaran, että saatan itse
kohdata liikenteessä päihtyneen autoilijan. Tai väsyneen autoilijan tai työvuorosta
myöhästyneen autoilijan tai radiokanavaa tiukassa mutkassa vaihtavan autoilijan. Toisekseen,
koska minulla on se kortti, saatan itse jonain päivänä olla joku noista ihmisistä. Siksi minua
jännittää istua kuskin paikalla. Kyllä mä ajan ihan ite. Voivatko muut ihmiset luottaa siihen,
että ajan vastuullisesti ja voinko minä luottaa heihin?

Ajamisesta tulee lyhyessä ajassa itsestäänselvyys. Kun mitään ei satu, luottamuksemme
kasvaa. Tiet on tehty meitä varten. Minua varten. Saatan ajatella, että menis nyt helvettiin tosta
säätämästä, tarkoittamatta sillä oikeastaan yhtään mitään. Se on vain ajatus, jonka olen
oppinut tuottamaan liikenteessä. Kun kyselin ihmisiltä heidän ajamisestaan, todella suuri osa
sanoi inhoavansa sitä. Se lähtö ja se matka ja se pysäköinti ja ne muut autoilijat. Kun ei kukaan
osaa ajaa. Me kaikki siis pyörimme tuolla kaduilla oikeastaan tietämättä mitä teemme.
Koomikko George Carlin kysyi kerran, että olemmeko huomanneet kuinka ne jotka ajavat
meitä hitaammin, ovat idiootteja ja ne jotka ajavat meitä nopeammin ovat mielipuolia.
Olemme liikenteessä yksin. --Autokoulu ei ollut ihan niin kamalaa kuin olin antanut itseni olettaa. Viihdyin oppitunneilla,
viihdyin ajotunneilla, koin oppivani asioita sopivalla tahdilla enkä koskaan tuntenut tulevani
tuomituksi. Olen oppinut kokemaan äärimmäistä tyytyväisyyttä, kun juuri turhan ohituksen
tehnyt löytyykin samoista liikennevaloista.

Lähdimme kaveriporukalla käymään Tampereella, minä olin ainoa kortillinen.
Ajoin koko matkan sinne ja takaisin, ja tunsin itseni vapaaksi ja itsenäiseksi. Takaisin tullessa
aurinko oli laskemassa, pari kyytiläistä nuokkui väsyneenä, radio soitti suomalaisia hittejä ja
tie oli tyhjä. Tämän fiiliksen takia minä kävin autokoulun. Ensimmäisellä teoriatunnilla
opettaja sanoi, kuinka korttia tärkeämpää on ajotaito. Sitä me kaikki sieltä haemme, eikä se
vaaleanpunainen lätty automaattisesti tarkoita hyvää kuskia. Vaikka joudun yhä vakuuttelemaan itselleni että osaan ajaa, olen myös sisäistänyt sen, että vain kilometrejä keräämällä ajamisestani tulee varmempaa. Minun täytyy olla itsevarma ja ottaa liikenteessä oma paikkani. Muut autoilijat osaavat olla ihan mukavia: todellinen keskisormien määrä on vasta yksi kappale. Maantiellä ja kaupungissa liikkuessa täytyy vallita keskinäinen luottamus.
Olin yhtä hymyä koko päivän sen jälkeen, kun vastaantulija ystävällisesti väläytti valoja ja
huomautti näin pian eteeni tulevasta kaatuneesta puusta.

Autoilu tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Ehkä täysin automatisoidut autot eivät enää vaadi
ajotaitoa, ehkä matkustamme pienissä kapseleissa pitkin taivaita. Sen pisteen saavuttamiseen
menee kuitenkin vielä tovi, ja toivon, että sillä aikaa kaikista ajokouluista valmistuu kuskeja,
joilla on kortti toisessa ja ajotaito toisessa taskussa.

Kuten oma ajokouluni ylpeänä päivittäin julistaa: ällyy ajjoon!




Kiitoksia kaikille palautteista. Muistakaahan tulla käymään kertomaan kuulumisia!